keskiviikko 30. lokakuuta 2013

#107 Avautuminen

Viime postauksen kolmanneksi viimeinen kuva aiheutti hirveän haloon kommenttiboksissa. Kuvassa siis minulla ja kahdella kaverillani on alkoholijuomat kädessä. Kommentteja lukiessani ryhdyin pohtimaan koko asiaa syvemmin ja päätin, että kirjoitan siitä ihan oman postauksen.

Muutamassa kommentissa minun mainittiin leveilevän juomisellani. Ensimmäisenä haluaisinkin tiedustella teiltä, että millä tavalla näette tuon leveilynä? Sehän on vain yksi kuva muiden joukossa ja Espanjan reissulla join ensimmäistä kertaa koskaan. En todellakaan laittanut tuota kyseistä kuvaa tänne blogiin juomien takia, vaan siksi että tykkään kuvasta muuten. Siinä on kaksi minulle tärkeää kaveria, jotka näyttävät iloisilta.

Sitten päästäänkin siihen asiaan, että kannattaako blogiin lisätä tuollaisia kuvia. Suurin osa anonyymeistä kommentoineista ajattelee, etten voisi blogiini tuollaista kuvaa laittaa. Tiedostan kyllä itsekin, että osa blogini ihanista lukijoista on nuorempia, mutta ei se estä minua lisäämästä haluamiani kuvia tänne. Tämä on minun blogi ja se kertoo minun elämästäni! Osa taas uskalsi tulla omalla nimellään kertomaan rehellisen mielipiteensä.

Ymmärrän, että kaikki eivät pidä alkoholin käytöstä tai tupakoinnista - varsinkaan näin nuorena - mutta se ei vahingoita teitä rakkaat lukijat mitenkään, jos minä juon tai poltan aivan toisessa maassa. Kertoisitteko minulle, miksi se haittaa teitä niin paljon? Päihteiden käyttö ei todellakaan ole kunnioitettava asia, mutta eiköhän jokainen saa itse päättää tuhoaako niin elimistönsä kuin elämänsäkin vai ei. Tietysti urheilijana minun tulisi huolehtia elämäntavoistani ja pitää hyvää huolta kropastani, mutta tietyissä määrin haluan kokeilla uusia asioita ja nauttia. Kerran sitä vain eletään.

En todellakaan ole ainoa tämän ikäinen, joka tupakoi tai juo alkoholia. Moni minua nuorempikin saattaa käyttää päihteitä paljon rajummin. Itse en ole koskaan ollut ympäripäissään enkä usko, että tulen olemaankaan. Minä oikeasti pelkään alkoholin tuomia vaikutuksia...

Olen sairastanut tyypin 1 -diabetestä reilun vuoden. Koskaan verensokerini ei ole laskenut niin alas, että olisin joutunut shokkiin, mutta pelkään että se tapahtuu vielä jonain päivänä. En usko pystyväni siihen, että lähtisin kaveriporukan kanssa juomaan itseni kaatokänniin. Jos alkoholi nousee päähäni enkä tajua asioita enään kuin normaalisti, en huomaa jos verensokerini laskee. Entä mitä sitten tapahtuu, kun joudun shokkiin ja kukaan alkoholia juoneista kavereistani ei voi auttaa minua?

Oma päihteiden käyttöni on hyvin vähäistä - uskoo ken tahtoo - eikä siitä tarvitse nostaa noin kauheaa meteliä. Osaan kyllä huolehtia itsestäni ja tiedän, ettei tupakointi tai alkoholin juominen ole hyväksi diabeetikoille saati sitten muillekkaan. En siis kaipaa kommenttiboksiin minkäänlaisia valituksia päihteiden käytöstäni, koska asia ei teille sinänsä kuulu. Sen sijaan haluaisin kuulla teidän rehellisiä mielipiteitä yleensäkin päihteistä, mistä voisi rakentaa lisää asiallista keskustelua.

♥:llä Annika

maanantai 28. lokakuuta 2013

#106 Malgrat de Mar -13♥

Päätin tehdä teille kuvapostauksen Espanjan reissustani, vaikka tämä hevosblogi onkin. Matkustimme joukkueen kanssa Barcelonan lähettyville viideksi päiväksi tarkoituksena pelata futista. Joukkueita sarjassamme oli vähän, joten meillä oli vain kolme peliä. Saimmekin paljon vapaa-aikaa ja matka oli ennemminkin loma kuin turnaus. Kaiken kruunasi meidän saksalaiset ja venäläiset kaverit sekä koko turnauksen voitto!
Yövyimme hotellissa
Söimme hyvää ruokaa
Vietimme aikaa kavereiden kanssa
Kävimme uimassa
Loikoilimme rannalla
Saimme uusia kavereita
Pelasimme jalkapalloa
Ihailimme maisemia
Lähetimme postikortteja
Seikkailimme Barcelonassa
Kannustimme muita joukkueita
Herkuttelimme
Kävimme diskossa
Pidimme hauskaa
Saimme saksalaisia kavereita
Vierailimme Espanjan jalkapallostadionilla
Ostimme tuliaisia
Otimme paljon kuvia
Katselimme nähtävyyksiä
Saimme venäläisiä kavereita
Olimme parhaassa seurassa
Nautimme: "Kerran kesässä..."
Voitimme
Kuvia olisi ollut paljon enemmänkin, mutta tässä minun mielestäni parhaimpia. Muilta pelaajilta en ole vielä edes kuvia saanut, joten niitä odotellessa. Kokonaisuudessaan matka oli aivan upea ja jokaisesta joukkueelaisestamme tuli entistä tärkeämpi. Kuten aina sanotaan: ensi vuonna uudestaan samalla porukalla!

♥:llä Annika

ps.
Saimme ruusuja "poikaystäviltämme"

perjantai 25. lokakuuta 2013

#105 Saporolla

POSTAUS KIRJOITETTU VIIKKO SITTEN !

Olen käynyt nyt muutamilla tunneilla, joista en ole kuitenkaan ehtinyt kirjoittamaan. Kovin tarkasti en tunneista tällä kertaa kerro, koska niistä on jo sen verran aikaa, etten kaikkea välttämättä muista. Lisäksi tallilla olo on muutenkin jäänyt vähemmälle jalkapallon vuoksi. Olen päässyt aluejoukkuekarsintoihin, joten futista täytyy treenata entistä enemmän.

Takaisin asiaan... Olin viikko sitten koulutunnilla Saporolla. Ratsastimme pääty-ympyröillä hitaassa ravissa välillä pienentäen reittiä tolpan ympärille. Tällä tunnilla sain ratsastettua Saporon tosi hyväksi, kun ei pahemmin tarvinnut kiinnittää huomiota vauhtiin.

Lauantaina minun ei ollut tarkoitus mennä tunnille, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Minulla ei ollut edes asiallisia ratsastusvaatteita, mutta hyvin pärjäsin ilmankin. Ratsunani oli Afrika, joka ei isojen liikkeidensä vuoksi ollut ehkä paras vaihtoehto mennä ilman jalustimia. Sainpahan ainakin kunnon vatsalihastreenin! Tälläkin kerralla ratsastimme ympyröillä niin pientä ravia kuin pystyimme tai sitten lisättyä ravia. Varsinkin lyhennykset tuottivat ongelmia, koska Afrika siirtyi joko käyntiin tai meni liian lujaa. Pidennykset onnistuivat sitäkin paremmin, kunhan löysin oman istunnan. Lopputunnista teimme myös käynnistä laukannostoja, joissa tamma oli ihan superhyvä!
Tiistaina olin taas kouluilemassa Saporolla. Alkuverkoissa Saporo tuntui hyvältä, mutta tehtävien alkaessa en saanut sitä enään liikkumaan. Opettaja huomauttikin minua istunnastani, johon keskityn ihan liikaa. Alan aina vahingossa puskemaan istunnallani, jos Saporo ei meinaa liikkua. No sittenhän se ei varsinkaan liiku... Tunnin aikana ratsastimme väistöjä ja voltteja. Voltit menivät ihan hyvin, mutta väistöillä vauhti hiipui ihan nollaan. Opettajamme olikin sitten juoksutusraipan kanssa keskellä antamassa vauhtia ja kyllä eron huomasi :D

Pari päivää takaperin olin myös estetunnilla pitkästä aikaa jälleen Saporolla. Alkuverkoissa Saporo oli tosi hyvä ja liikkui omalla moottorilla. Teimme laukka-pysähdys-laukka -siirtymiä, jotka sujuivat hyvin. Hyppäsimme kahta ristikkoa koko tunnin ja tunti oli todella tylsä. Saporon kanssa onnistui ihan hyvin ja meinasin kysyä voisimmeko hypätä korkeampaa, mutta en ehtinyt. Voi kun pääsisin kunnon estetunnille kyseisellä ratsulla!
Haluan liittää tähän loppuun vielä Lindan tekemän videon minusta ja Saporosta :3
 
♥:llä Annika

perjantai 18. lokakuuta 2013

#104 Vuokraus

Kotiuduin 6. päivä sunnuntai-iltana Ahon tallilta ja nyt vasta minulla on aikaa kirjoitella siitä tänne blogiin teille mainitsemattomista syistä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Ensimmäiset pari päivää vuokrauksen jälkeen olen yrittänyt lajitella kuvia ja videoita, joita kertyi viikonlopulta yli 5000 - iso kiitos kaikille, joilta materiaaleja sain! Aholla oli ihan parasta ja sain tutustua moneen uuteen ihanaan ihmiseen Suunnitteilla olisi uusi vuokraus lähes samalla porukalla hiihtolomalla (joka on muuten jo varattu).
Perjantaina emme vielä ratsastaneet, vaan teimme iltatallin ja istuimme pienellä porukalla kodassa jutustelemassa. Valvoin muutaman ihmisen kanssa vähän turhankin myöhään ja aamutalliin lähtiessä väsytti ihan kauheasti.
Itse vuokrasin siis Vikkeä, joka osoittautui oikein mukavaksi hevoseksi. Saimme ratsastaa kolme tuntia päivässä ja tunti tunnilta tuo iso ruuna tuntui entistä paremmalta. Ensimmäinen tunti lauantaina oli tietysti koulua ja ratsastin satulalla. Tutustelin lähinnä hevoseen ja kokeilin kaikki askellajit läpi. Vikke yritti koko ajan kaartaa kentän keskelle seisomaan, joten jouduin keskittymään paljon uralla ratsastukseen.

Toinen tunti hypättiin esteitä. Korkeimmillaan saimme hypätä 60cm, mutta se ei haitannut. Välillä tultiin tosi huonoilla teillä kun Vikke kaartoi niin paljon keskelle, mutta pienellä päättäväisydellä sain ratsastettua myös hyviä ja pitkiä teitä, jolloin hypytkin onnistuivat paremmin. Lopputunnista hyppäsimme muutaman kerran ilman satulaa. Vaikka hieman pelotti, hyvin se meni!
Lauantain viimeisen tunnin kaikki ratsastivat ilman satulaa. Viken askeleet keinuttivat enemmän kuin pompottivat. Alkutunnista yritin ratsastaa Vikkeä pyöreämmäksi melko vähin tuloksin. Otin muutamat laukkapätkät ja menin tippumaan, kun Vikke teki yllättävän käännöksen jälleen kentän keskustaa kohti. Muuten otimme melko rennosti koko tunnin ja temppuilimme hevosten selässä. Tältä tunnilta ei ole kuvia, koska oli jo niin pimeää, ettei voinut kuvata.

Tuntien välissä kuvailimme myös pätkiä suunnittelemaamme musiikkivideoon, josta kuulette ehkä myöhemmin lisää. Illalla taas oli vuorossa hevosten ruokinta, syömistä ja kodassa istumista hyvässä seurassa.
Sunnuntain ensimmäisellä tunnilla hyppäsimme ilman satulaa. Vikke oli paljon helpompi ratsastaa kuin lauantaina ja uskaltauduin hyppäämään jopa ilman käsiä. Muutaman huonon tien johdosta tuli jälleen pari huonoa hyppyä ja tippuminen oli lähellä, mutta mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut. Ehdimme hypätä melko paljon, joten ratsastimme pitkät loppuverryttelyt.
Aamutunnin jälkeen ohjelmassa oli siivous. Tallit, kenttä, estevaja, Hyrskylä ja Touhola menivät kaikki läpi ensi yrittämällä ja saimme ratsastaa myös iltatunnit. Päätin ratsastaa loputkin tunnit ilman satulaa, koska en jaksanut vääntää koulua tosissaan. Vikke tuntui muutenkin paljon paremmalta ilman satulaa. Juurikin näillä viimeisillä tunneilla sain Vikkeä hieman löysäämään niskastaan, mutta erityisesti en jaksanut tuupata koulua.
Melkein heti viimeisen ratsastamani tunnin jälkeen kyytimme saapui ja jouduimme hyvästelemään niin ihmiset kuin hevosetkin. Onneksi tulen näkemään noita ihanuuksia vielä tulevaisuudessakin!
♥:llä Annika