perjantai 25. syyskuuta 2015

#155 Farssi

Sain viime postauksen jälkeen muutamia kommentteja raipan käytöstäni... Ratsastukseni on kuulemma kauhean näköistä ja Sarna näyttää sekä laiskalta että motivaatiottomalta. Ponihan tekee ratsastuskoululla paljon alkeistunteja ja siellä siltä ei vaadita niin paljoa. Kun siltä sitten jotain lähtee vaatimaan, yrittää se mennä sieltä, mistä aita on matalin. Derbytunnin koosteessa Sarna näyttää kuitenkin suurimmaksi osaksi korvat hörössä hyppivän esteitä.
Minullahan ei ratsastuskoulun asiakkaana ole oikeastaan minkäänlaista vaikutusvaltaa. Tunneilla teen sen, mitä opettaja käskee. Mikäli poni ei liiku eikä reagoi pohkeeseen, tulee raippa käyttöön. Tiedostan, että raippaa käytetään muistutuksena - ei siis rangaistuksena. Mikäli pieni näpäytyskään ei tuota minkäänlaista reaktiota, joudun muistuttamaan hieman kovempaa. Tässä vaiheessa Sarna voi protestoida esittämällä muutamia pukkeja (mikä ei ole toivottu reaktio), joten opettajan ohjeiden mukaisesti käsken uudelleen. Kun poni liikkuu ja kuuntelee pohkeita, ratsastan ainakin omasta mielestäni siististi ja kehun Sarnaa aina, kun saamme hyvän suorituksen. Näin ollen en siis ymmärrä pointtia alkuperäisissä kommenteissa... Jos jonkun mielestä tämä on väärä tapa, voi siitä mennä keskustelemaan suoraan ratsastuksenopettajani kanssa. Omasta mielestäni opetus on joka tapauksessa hyvää ja osaavaa! 

Jo pidemmän aikaa kehitys Sarnan kanssa on mennyt ylämäkeen ja lähes joka postauksessa olen päässyt kehumaan ponia. Tietysti sitten aina täytyy tulla joku tunti, jolloin kaikki menee päin mäntyä, jotta onnistumiset maistuisivat taas entistä makeammilta. Tämä joku tunti oli perjantain estetunti - suoraan sanottuna täysi farssi.

Alkuverkoista lähtien Sarna tuntui hieman vetohaluttomalta, vaikkakin lähti hyvin pohkeesta eteen. Ensimmäisenä hyppäsimme pientä ristikkoa, jolle tuli ihan ok hyppyjä. Ristikon jälkeen aloitimme hyppäämisen radalla, johon kuului okseri, kaksi pystyä ja meille petollinen trippeli. Ensimmäinen kierros sujui ihan hyvin, mutta esteet nousivat nopeasti yli 60 senttisiksi, sillä tämä oli valmistava estetreeni lauantain kisoja varten, joissa monet tuntilaisistamme hyppäsivät 80-85cm luokassa.
Ylitimme ensimmäisen pystyn ongelmitta ja opettaja ehtikin jo kysyä, miksi menemme vain 50-60cm kisoissa. Vastaus tuli ilmi, kun sain Sarnan kieltämään sekä okserille että trippelille. Muutaman yrityksen jälkeen molemmista otettiin takapuomit pois, mutta silti ylitimme ne säälittävästi. Epäonnistumiset lähinnä naurattavat minua, mutta silti harmittaa, kun emme löytäneet yhteistä säveltä ja näillä fiiliksillä täytyi lähteä kilpailuihin. On tässä kuitenkin jotain positiivista: 50-60cm pitäisi tuntua helpolta tämän jälkeen! 
Lauantaina minulla oli tosiaan koepäivä, jonka jälkeen koulun kuorolla oli keikka Oulussa. Laulelemasta kiiruhdin kotiin syömään ja siitä tallille. Sarna meni jo ensimmäisessä luokassa, joten sain valmiiksi varustetun ja verkatun ponin.

Omassa verkassani Sarna ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Toiselle verkkaesteistä (okseri) saimme myös kiellon. Itse rata alkoi hyvin, mutta ensimmäisen esteen jälkeen vauhdit hyytyivät ja tulimme lähes jokaiselle ravissa. Vaikka menikin vähän niin ja näin, saimme puhtaan radan. Aika ei kuitenkaan riittänyt sijoituksille, kuten olin arvellutkin.
Jouduin luovuttamaan ponin heti radan jälkeen seuraavalle ratsastajalle. Olin tallilla kuitenkin kisojen loppuun asti ja sinä aikana katselin ja kuvailin muiden suorituksia sekä tein oman talkoohommani ajanottajana. Vasta kahdeksan aikoihin pääsin lähtemään kotia kohti! 
❤️:llä Annika

tiistai 22. syyskuuta 2015

#154 Derby❤️

Perjantaina meillä oli estetreeni ja ratsuna minulla oli Sarna, kuten olin toivonutkin. Poni meni jo edellisellä tunnilla, joten toin vain tallista sille suojat ja kiipesin selkään. Alkuverkoissa otin sekä ravissa että laukassa temmonvaihteluita. Sarna kuunteli hyvin pohkeita ja oli reippaan oloinen.

Esterataamme kuului yksi pieni pysty, kaksi pientä ristikkoa, okseri sekä omalta arvioltani noin 70cm korkea pysty. Tuolle korkeimmalle esteelle tuli alkuun kielto, mutta muuten sujui kivasti ja laukatkin vaihtuivat. Sarna ei nykyään enää edes riko raville ennen estettä (niin helposti)!

Tunnin aikana ongelmaksi nousi kuitenkin taas esteistuntani. Ei ehkä ole järkevin vaihtoehto minulle hypätä ponilla, jolla suurin osa keskittymisestäni menee siihen, että saan sen edes hyppäämään. Tavoitteenani Sarnan kanssa onkin yleensä estetunneilla ollut, että tyylillä ei ole väliä kunhan yli mennään. Etenkin okserilla, jossa hypyt tuntuivat todella pitkiltä, jalkani heittivät niin taakse, että lähes makasin ponin selässä mahallani... Huomasin kuitenkin, että istuntani on paljolti kiinni mielestäni - viimeisellä radalla en muuta ajatellutkaan kuin että jalkani pysyisivät oikeassa paikassa. Se toimi!

Olin varannut myös lauantaille tunnin. Tämä oli koulutunti ja listassa nimeni vieressä luki Zamirah - aivan uusi tuttavuus minulle. Sain hoitaa tamman ja hieman jännitin, miten tunti tulisi sujumaan, sillä olin kuullut Zamirahin olevan herkkä ja minähän en sellaisilla osaa mennä. Olisi kai aika opetella...!
Alkutunnista ratsastin todella varovaisesti ja hieman kokeillen, miten tamma toimii. Zamirah pysyikin rauhallisena, kunnes kuvioihin tulivat puomit sekä pitkien että lyhyiden sivujen keskellä. Niitä ei ollut tarkoitus huomioida mitenkään, mutta lähdin vaistomaisesti hyppäämään niitä kuin esteitä. Siitäkös Zamirah innostui ja en saanutkaan sitä enää rauhalliseksi.
  
Opettaja tuli kädestä pitäen näyttämään, mitä minun kuuluisi tehdä, mutta heti hänen siirryttyä kauemmaksi meno alkoi näyttämään hirveältä kamelijuoksulta. Otin Zamirahin pysähdyksiin ja vedin syvään henkeä. Näytin kuulemma siltä, että alan seuraavaksi itkemään! Hetken mietiskeltyäni lähdin taas liikkeelle ja kaikki tuntui yhtäkkiä helpolta - hevonen pysyi hallinnassani ja lisäksi kulki kivasti.
Tehtävämme oli yksinkertainen: lyhyille sivuille pääty-ympyrät laukassa ja pitkien sivujen keskelle voltit ravissa. Puomit olivat edelleen mukana kuvioissa. Laukassa Zamirah oli tosi hyvän tuntoinen, kun istuin tiiviisti ja muistin puolipidätteet. Laukasta raviin siirtyminen oli suurin ongelma, mutta kun ravivoltille päästiin, niin homma taas luisti. Voltin jälkeen tamma tosin meinasi taas karata avuilta, mutta suurimmaksi osaksi se kulki nätisti.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen tehtävästä pudotettiin laukat pois, eli koko setti tultiin harjoitusravissa. En tiedä mitä tapahtui, mutta menomme alkoi näyttämään kauhealta ja tamma karkasi avuilta. Pidin uuden hengähdystauon, jonka jälkeen kaikki tuntui taas ihan eriltä. Zamirahilla oli oikein miellyttävät askeleet istua! En ole varma tykkäsinkö tammasta kokonaisuudessaan vai en, mutta mukava sitä oli ainakin kokeilla!
Tunnin jälkeen jäin tallille, sillä iltapäivällä oli kauan odotettu derbyratatreeni! Hevosten tarhaan oli siis rakennettu esteitä esimerkiksi heinäpaaleista, tynnyreistä ja oksista. Kiva lätäkkökin siellä odotti ratsastajia!

Minä ratsastin ensimmäisessä ryhmässä ja ratsukseni sain Sarnan, kuten taisin jo viime postauksessa mainita. Meitä oli ryhmässä vain viisi, joten tilaa oli ja ehdimme hypätä paljon. Ennen hyppyjä verkkasimme kuitenkin normaalisti sekä ravissa että laukassa ja kokeilimme, menevätkö ratsumme lätäköihin. Sarna-prinsessahan oli ensin sitä mieltä, että kuralammikkoon ei voi mennä jalkojaan sotkemaan. Muiden perässä se lopulta suostui sinne menemään ja sen jälkeen ongelma olikin poissa.

Aloitimme hyppelöt aivan tarhan laidalla olevalla muuriesteellä. Vaikka kuinka päättäväisesti yritin ratsastaa, Sarna pääsi kieltämään tälle pariin otteeseen. Muurin jälkeen tulimme penkki-tynnyri -linjaa, ja kokeilimme muitakin esteitä yksitellen ennen kuin aloitimme radan hyppäämisen.

Tunnin aikana vauhti ei päätä huimannut ellei opettaja ollut juoksutusraipan kanssa perässämme, mutta Sarna osoittautui silti oikein päteväksi derbyratsuksi! Muuri ja puusta rakennettu este tuottivat suurimmat vaikeudet päästä yli, mutta muut esteet sujuivat oikein mallikkaasti!

Nyt jälkeenpäin voin niin ylpeänä katsoa näitä kuvia (joista kiitokset Joannalle), vaikka oma esteistuntani ei olekaan parhaimmasta päästä! We did it! Ylimyötäys näyttää myös tulleen minulle vakioksi, mutta parempi kai niin kuin jäädä kiinni ponin suuhun. Olen Sarnaan niin tyytyväinen ja vähän enemmänkin! Jokaisen esteen ylitys oli työn ja tuskan takana, mutta todellakin sen arvoista. Odotan jo ensi vuoden derbykurssia niin paljon, että sukatkin pyörivät jaloissa! Videolta näette paremmin, miltä menomme näytti, sillä kuvat hieman hämäävät...
Minusta tuntuu, että olen pian vararikossa tämän harrastukseni takia. Päätin mennä nimittäin tunnille myös maanantaina! Alunperin olisin mennyt estetunnille, mutta ne paikat olivat jo viety, joten tyydyin koulutuntiin. Sain kuitenkin Sarnan taas ratsukseni, joten ei mitään valittamista!

Sarna meni jo edellisellä tunnilla, joten se oli hyvin verkattu. Minun ei tarvinnut liiemmin pyytää sitä eteenpäin, vaan se liikkui omalla moottorillaan. Koko tunnin ajan ratsastin huolelliset kulmat ja mietin omaa istuntaani. Tarkoituksella minulla oli melko pitkät jalustimet, joita jouduin kuitenkin säätämään tunnin aikana - ne eivät koskaan olleet saman mittaiset. 
Tällä kertaa tunnin aiheena olivat laukannostot. Kävimme läpi, kuinka laukka kuuluisi nostaa ja sitten harjoittelimme sitä. Molemmissa päädyissä (C- ja L-kirjaimissa) täytyi nostaa laukka ja tehdä pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen ratsastimme ravissa pitkän sivun hieman ravia suurentaen. Tämä onnistui Sarnan kanssa videolta katsottuna hyvin, vaikka selkään vauhti ei tuntunut kummoiselta.
Laukannostot olivat välillä hyviä ja välillä taas huonoja. Suurimmaksi osaksi unohdin valmistella laukan tarpeeksi ajoissa, joten nosto tuli kirjaimen jälkeen, mutta nousi kumminkin hyvin. Laukassa istuntani oli ihan hukassa ja Sarna meinasi puskea sisäpohkeelle, mutta ympyrät olivat kumminkin ympyrän muotoisia ja laukka pyöri. 
Teimme tehtävää molempiin suuntiin ja sitten olikin jo loppuravien paikka. Sarna ei jatkanut, joten vein sen talliin ja hoidin ajan kanssa. Poni laski päänsä syliini, sulki silmänsä ja lörpötti alahuultaan, kun rapsutin sitä poskesta! Awws.
❤️:llä Annika

perjantai 11. syyskuuta 2015

#153 Hyppyjä ilman satulaa

Päätin ilmoittautua keskiviikkona ylimääräiselle tunnille, koska minulla oli ollut lähiaikoina niin hyvä fiilis ratsastuksesta. Tämä kyseinen tunti meinasi kuitenkin latistaa sen fiiliksen, sillä ratsunani oli Sheila. Viimeksi kun menin sillä, vannoin etten mene enään koskaan uudestaan. Ponihan on varmasti todella mukava, mutta se ei vain sovi minulle. Pidän enemmän "eteenpäin työnnettävistä malleista". 

Olin tullut tullut tallille ajoissa ja kerrankin sain hoitaa ja varustaa ratsuni! Jo siinä vaiheessa kirosin, että tunti ei tule menemään hyvin. Kaverit yrittivät tsempata ja sanoivat, että on hyvä mennä välillä muillakin. Niinhän se on, mutta Sheila on ihan viimeinen kenellä haluan mennä.

Kun olin päässyt ponin selkään ja lähdimme verryttelemään, Sheila tuntui yllättävän rauhalliselta. Itsekin ratsastin tosi varovaisesti enkä liiemmin pyytänyt sitä eteenpäin. Toivoin vain, että tunnin tehtävät olisivat helppoja ja toiveeni kävikin toteen. 

Tehtävänämme oli ratsastaa harjoitusravissa pitkille sivuille kaksi volttia ja lyhyelle sivulle yksi. Nostin jalustimet kaulalle ja lähdin hakemaan itselleni tiivistä istuntaa. Yritin kiinnittää huomiota myös käteni pehmeyteen. Suurimman osan ajasta Sheila kulki silti jännittyneenä pää ylhäällä, mutta hyvin lyhyiden pätkien ajan se myötäsi myös edestä ja tuntui yllättävän hyvältä. 
Kuva "varastettu" vanhasta postauksesta.

Tehtävään kuului myös, että volteilla pidensimme ja suorilla lyhensimme ravia. Sheilan kanssa tämä meni juuri päinvastoin - volteilla vauhti hiipui ja suorilla poni lähti kiihdyttelemään, enkä osannut pidättää oikein. Tammahan on vähän sellainen, että jos ohjasta jää vetämään, se lähtee vain lujempaa. Muutaman kerran taisin pysäyttääkin sen rajusti, kun turhauduin. Opettajamme sanoi kuitenkin, että parempi niin kuin juosta holtittomasti.

Tulimme samaa tehtävää molempiin suuntiin ja myös laukassa. Mielestäni Sheilaa oli kaikista helpoin työstää laukassa. Suurimpana ongelmana oli, että se puri oikeaan kuolaimeen kiinni. Olen taistellut saman ongelman kanssa Sarnalla, mutta Sheilalla se oli vielä pahempi! 

Ei meidän meno kuulemma ulospäin niin kauhealta ollut näyttänyt, mutta kauhealta se oli tuntunut. Jälleen tunnin jälkeen ponia hoitaessani vannoin, etten mene sillä enää koskaan... Huono fiilis tunnista kuitenkin unohtui nopeasti, koska odotin niin innolla perjantain tuntia.

Olen varmaan joskus blogissanikin maininnut, että aloitin ratsastuksen, kun kaverini raahasi minut tallille mukanaan. Tämä kyseinen kaveri lopetti ratsastuksen melkein heti minun aloitettuani ja nyt neljän vuoden jälkeen sain hänet vihdoin takaisin hevosen selkään! Lupauduin auttamaan ja kuvaamaan häntä, joten perjantaina menin tallille jo viiden maissa.
Omalla tunnillani oli tosiaan pitkästä aikaa esteitä. Ratsuna toimi suosikkini Sarna ja opettajan ideasta innostuneena menin ilman satulaa! Poni meni edellisellä tunnilla, joten hyppäsin vain sen selkään. Verryttelimme alkuun normaalisti sekä ravissa että laukassa, ja tässä vaiheessa Sarna tuntui todella vauhdikkaalta! Myös verryttelyeste, pieni ristikko, sujui täysin ongelmitta ja saimme hyviä hyppyjä hyvistä kohdista.
Varsinaiseen estetehtävään kuului neljä ristikkoa ja voltteja. Tehtävän ideana oli saada laukat vaihtumaan esteiden päällä. Ennen suoritustani ajattelin, että jossain vaiheessa lähdemme vahingossa ponin kanssa eri suuntiin ja tipun, mutta ei, Sarna vaihtoi hyvin laukat joka kohdassa! Ensimmäiset hypyt olivat aivan mahtavia, mutta lopputuntia kohden alkoi mennä huonommin ja sain aikaan pari kieltoakin. Esteet olivat koko tunnin ristikoita, mutta niiden korkeutta säädeltiin hieman.
Miksi minusta tuntuu, että esteistuntani on paljon parempi ilman satulaa kuin satulan kanssa!? Jalkani ovat lähes oikeassa kohdassa ponin lähellä ja varpaani eivät osoita sivulle.

Vaikka lopputunti ei mennytkään kuin unelma, olin jälleen tyytyväinen poniin. Tällä viikolla olisi luvassa taas normaali estetreeni sekä lisäksi derbyratatreeni, johon minulle luvattiin Sarna ratsuksi! Kahden viikon päästä onkin sitten näytön paikka, kun tallilla on pitkästä aikaa estekilpailut. Olen ilmoittautunut suosikkiponillani luokkaan numero 2, jonka korkeus on 50-60cm. Kaverini kannustivat minua menemään 70cm, mutta ehkä se sitten ensi kerralla...?

Pahoittelen, että kuvia tässä postauksessa on vähän. Vakiotuntini aikaan ulkona on jo niin pimeää, että hyviä kuvia ei oikein edes saa. Minulla olisi molemmista tunneista videomateriaalia, mutta editointiohjelmani ei suostu aukeamaan. Yritän korjata ongelman pikimmiten, sillä haluaisin jakaa myös videot teidän kanssanne! 

Mitäpä muuten tykkäsitte hieman yksityiskohtaisemmasta tekstistä? Jaksaako tämmöisiä lukea? Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

❤️:llä Annika

tiistai 8. syyskuuta 2015

#152 "Sarna ei ole mikään lahja kouluratsastukselle"

Monien silmiin ratsastus näyttää varmasti helpolta. Kuitenkin esimerkiksi suurimmassa osassa blogeista julkaistaan vain parhaimmat palat. Monet minunkin blogini materiaaleista ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä tunneilla oikeasti tapahtuu. 

Se, mitä näytän teille, on tätä luokkaa...
... kun taas todellisuus on usein tätä! (#vainsarnajutut)
Hahah, ei se oikeasti aina näytä tuolta, vaikka joskus siltä tuntuukin! Kahdella viimeisimmällä koulutunnilla Sarnalla olen saanut kokea paljon turhautumista ja epätoivoa. Olemme tehneet asioita, jotka ovat sekä ponille että minulle vaikeita. Sarna on todella osaava poni, mutta usein se haluaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Kummallakin tunnilla olemme tehneet sekä väistöjä että avotaivutuksia käynnissä ja ravisiirtymisiä niiden sisällä. Kun tähän lisätään vielä takaosakäännökset, alamme olla jo lähellä luovuttamista. 

Sarna onnistuu piilottamaan osaamisensa johonkin todella syvään koloon joka ikisellä tunnilla. Aina minä yritän sitä sieltä kaivaa, mutta usein se löytyy vasta sitten, kun täytyy jo lopettaa. Viime tunnilla, kun teimme avoja, en oikein tiennyt mitä apuja olisin Sarnalle antanut, kun se yritti koko ajan päästä helpommalla ja tarjosi esimerkiksi väistöjä ja peruutuksia. Kun olimme tarpeeksi kauan yrittäneet, en meinannut saada ponia kävelemään edes suoraan! 

Kaikki tuska ja hiki hatussa puurtaminen kuitenkin palkittiin! Loppukäynneillä Sarna kulki haluamaani suuntaan, oli kevyt edestä ja voisin sanoa, että se jopa hieman pyöristyi! Sellaiseksi olen saanut Sarnan ratsastettua viimeksi ehkä kaksi vuotta sitten?! En olisi millään malttanut enää lopettaa! 
Opettajammekin sanoi tunnin aikana, että Sarna ei ole mikään lahja kouluratsastukselle. Minä olen tosin sitä mieltä, että vielä joskus pääsemme ponin kanssa starttaamaan helppoa C:tä vaikeammissakin luokissa! Luotto ja rakkaus poniin on suuri❤️
Minulla olisi ollut materiaalia myös tiistain tunnilta, mutta ne kuvat ovat muistikortillani eikä tietokoneeni ole vähään aikaan suostunut yhteistyöhön kanssani. Jo muutaman postauksen olen kirjoittanut iPadillani ja niin tulee varmaan jatkossakin olemaan. Muokkausmahdollisuudet tässä ovat hieman rajallisemmat, joten pahoittelen esimerkiksi kuvien paikkoja. Kuvia kuitenkin on ja kiitokset niistä kuuluu tässä postauksessa Joannalle!

Jään innolla odottamaan perjantain tuntia, jos vaikka päästäisiin hyppäämään Sarnan kanssa pitkästä aikaa. Näiden viimeisten tuntien myötä olen kyllä saanut niin paljon motivaatiota lisää kehittyä ponin kanssa! En ole ennen törmännyt hevoseen, jonka kanssa tulen tunnilta hymyillen, vaikka kaikki olisi mennyt pieleen. Sarnan kanssa epäonnistumisia ei voi ottaa edes tosissaan! Ostaisiko joku minulle tuon kultaakin kalliimman ponin...? :3
❤️:llä Annika