#159 Hevosten vaihtoa & heppafutista

Jostain hassusta syystä päätin mennä keskiviikkona tunnille. Tarjolla oli sekä este- että koulutunti, mutta valitsin estetunnin. Toivoin ratsuksi Sarnaa ja sainkin sen! 

Alkuverkoissa tein muutamat temmonvaihtelut ravissa ja laukassa. Sarna oli tosi hyvän tuntoinen, kuunteli pohkeita ja lähti reilusti eteen pyytäessäni. Arvata saattoi, että esteillä poni olikin näiden kaikkien vastakohta...

Aloitimme hyppelöt tehtävällä, jossa oli neljä estettä pääty-ympyrällä tasaisin välimatkoin. Tarkoituksena oli hypätä yksi este, ratsastaa voltti, hypätä sama este uudestaan ja siitä jatkaa seuraavalle esteelle, josta taas voltti ja niin edelleen. Sarna pääsi rikkomaan raville lähes jokaisen esteen edessä ja jostain kumman syystä tulimme usean kaarteen vastalaukalla, vaikka yritin esteellä johtaa oikeaan suuntaan.

Tulimme volttitehtävän molemmista suunnista, minkä jälkeen jatkoimme jumppatehtävälle. Maneesin toisessa päädyssä oli kaarevalla linjalla neljä kavalettia, joista jokaisen väliin mahtuu yksi laukka. Tämä tehtävä tuotti minulle ja ponille niin paljon vaikeuksia! Koko tunnin aikana emme kai tulleet sitä kertaakaan puhtaasti. Ehkä yksi tai kaksi kavalettia pääsimme laukalla, mutta muuten meno oli eräänlaista räpellystä. 

I believe I can fly...

Lopputunnista yhdistimme nämä kaksi tehtävää, mutta pääty-ympyrällä ei tarvinnut tehdä enää voltteja. Ympyrällä hypyt onnistuivat hyvin, kunhan vain kylmästi päätin milloin mennään. Kavaletit olivat edelleen farssi, mutta se vain nauratti! 

Loppuravit ratsastin aivan löysin ohjin ja kokeilin, kuunteleeko poni pohkeitani. Ratsastin siis erilaisia ympyröitä ja voltteja pelkin pohjeavuin ja ai että se tunne, kun Sarna oikeasti kuunteli! Neiti sai runsaasti kehuja ja huolellisen hoidon tallissa.

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, vakiotunnillani oli perjantaina jotain erikoista. Ensinnäkin kaikilla tuntilaisilla oli hieman oudommat ratsut. Minulla oli Lester, jolla en ollut mennyt niin pitkään aikaan! Tämän lisäksi kaikki menivät ilman satulaa ja vaihtelimme hevosia kesken tunnin!

Aloitimme verkkaamalla omilla ratsuillamme ja sillä aikaa opettajamme rakensi maneesin keskelle neljän esteen jumppasarjan, jonka perässä oli okseri. Lesterillä on aivan kauheat askeleet istua, mutta silti kokeilin muun muassa ravi- ja laukkalisäyksiä. Se osaa nuo paremmin kuin hyvin! Varsinkin ravilisäykset tuntuivat tosi makeilta, mikäli en ollut tippumassa kyydistä.

Minä olin ensimmäinen hyppääjä ja sanoinkin, että nyt tulee mallisuoritus. Noh, Lester meinasi kieltää jo jumppiksen ensimmäiselle esteelle... Päättäväisesti käskin sen kuitenkin yli ja suoritimme koko homman kunnialla. Lesterillä pääsin hyppäämään tämän tehtävän kahdesti, jonka jälkeen tuli hevosten vaihto. Pääsin tunnin aikana hyppäämään Lesterin lisäksi Catleenilla, Fellalla, Cayennella ja Camilla. Kaikilla ehdin hypätä tehtävän kahdesti ja suoritukset olivat tasaisen hyviä. Yhtään kieltoa tai tippumista ei tullut! Ainoastaan Zamirahin ja Afrikan selkään en ehtinyt. Hyppelöiden jälkeen ratsastimme vain loppuravit ja pitihän niistäkin tehdä erikoiset - ratsastimme tandemilla.

Heti vakiotuntini jälkeen alkoi toinen tunti, jolle olin ilmoittautunut. Tämän tunnin aiheena oli heppafutis ja ratsuna minulla oli Sarna! Koska olin mennyt edellisenkin tunnin ilman satulaa, päätin laittaa haarovälini kärsimään vielä toisen tunnin.

Alkuverkat ratsastin täysin löysin ohjin ja lähinnä matkustelin vain. Pallon tullessa maneesiin kävimme ponin kanssa vähän potkimassa sitä. Sarna ei epäröinyt yhtään lähestyä palloa! Varsinainen peli oli todella tiukka - lopputulos taisi olla 5-4 valitettavasti meidän häviöksi. Sarna ei ollut kovin halukas menemään pallolle, jos siinä oli muita lähellä (kuten koko ajan oli). Tästä syystä toimimme lähinnä blokkina omalla maalillamme. Hauskaa oli joka tapauksessa!

❤️:llä Annika

#158 Iloinen yllätys

Jälleen minulle oli päätetty ihan erikoinen ratsu... Tällä kertaa Basse! Olin mennyt kyseisellä ponilla aiemmin vain maastoreissun, joten odotin estetuntia innolla. Basse oli tallissa ja käytin sen hoitamiseen reilusti aikaa.

Maneesissa kiipesin ponin selkään ja lähdimme kävelemään. Käynnissä Basse tuntui aivan normaalilta, mutta jo ensimmäisellä raviaskeleella huomasin sen ontuvan. Odotin opettajamme tulevan ja mainitsin hänelle asiasta. Hän pyysi ottamaan ravia ja laukkaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen totesi ponin olevan vain jäykkä. Epäilin hieman, mutta jatkoin käynnissä. Yhtäkkiä maneesin ovet aukesivat ja näin Sarnan kurkistelevan oven raosta. Basse siis oikeasti ontuikin ja minulle tuotiin suosikkiponini! Mikä iloinen yllätys!

En ehtinyt oikeastaan verkata Sarnaa yhtään, kun opettajamme jo pyysi minua aloittamaan hyppäämisen. Poni oli kuitenkin ollut edellisellä tunnilla, joten ei sen ihan kylmiltään täytynyt lähteä liikkeelle! En ollut pitkiin aikoihin päässyt Sarnan selkään, joten ensin se tuntui hieman hassulta. Lopulta minut valtasi kuitenkin kotoisa tunne!

Maneesissa oli viisi estettä keskihalkaisijalla pystysuunnassa. Tunnilla hyppäsimme kahta eri tehtävää, joiden tarkoituksena oli saada laukat vaihtumaan esteillä. Ensimmäinen tehtävä oli hypätä esteet S-kiemuran tapaisella kaarella. Toisessa tehtävässä jokaisen esteen kohdalle tuli myös voltti.

Kuten tavallista, ensimmäinen kierros oli vähän tuntuman hakemista. Toisella kierroksella meni jo vähän paremmin ja kolmas kierros oli aivan loistava, vaikka sainkin aikaan yhden kiellon ja olin lähellä tippua! Sarna vaihtoi laukat kuin unelma ja hyppäsikin hyvin, vaikka vauhti tuntui etanamaiselta ja monelle esteelle tultiin ravilla. Poni reagoi kuitenkin hyvin pohkeeseen, joten raippaakaan ei liiemmin tarvinnut käyttää. 

#vainsarnajutut

Yksi suoritus kesti sen verran pitkään, että ehdimme tulla vain kahdesti tuon yksinkertaisen käännöstehtävän ja kerran saman volteilla höystettynä. Viimeisimpänä mainittu oli mielestäni ihan mahdottoman kiva tehtävä ja sitä haluaisin joskus treenata uudelleenkin! Ajan loppuessa kävelimme muutaman kierroksen maneesia ympäri löysin ohjin ja loput käynneistä hevoset saivat maasta käsin samalla kun keräsimme esteitä.

Kun esteet olivat kasassa, vein Sarnan talliin. Hoidin sen nopeasti pois ja päästin syömään, sillä raukalla oli jäänyt ruoka kesken, kun olikin joutunut takaisin tunnille! Vaikka olikin kiva mennä Sarnalla, minua jäi silti harmittamaan etten päässyt kokeilemaan Bassea...
          Ensi viikolla on muuten luvassa jotain hieman erikoisempaa, mutta siitä myöhemmin lisää! 

❤️:llä Annika

#157 Hassun hauskaa

Olin varannut keskiviikolle estetunnin, kun en tosiaan perjantaina pääse vakiotunnilleni. En ollut toivonut ketään ja innolla odotin, kenet saisin ratsukseni. Tallille tullessani minulle kerrottiin, että menen Annalla. Minua alkoi naurattaa samantien ja tiesin, että tunnista tulisi hassun hauska! En ole koskaan hypännyt tuolla ihastuttavalla friisiläistammalla ja viime koulutunnistakin on todella kauan aikaa.

  

Anna oli jo edellisellä tunnilla, joten kiipesin vain selkään ja säädin jalustimet. Kävelimme taas melko pitkään ennen kuin aloimme verkkaamaan. Verkassa yritin herätellä Annaa, sillä se tuntui hieman laiskahkolta. Ihan kivasti se eteni ravissa, mutta laukkaa en saanut pyörimään yhtään. Laukka nousi kyllä, mutta heti kun olisi pitänyt kääntyä tai toinen hevonen oli lähellä, Anna laski raville. Ulko-ohja taisi vähän unohtua...

Maneesiin oli pystytetty neljä estettä. Kaksi niistä muodostivat linjan ja kaksi muuta olivat keskellä lävistäjällä. Näistä sitten muodostui erilaisia lyhyitä ratoja, joita hyppäsimme. Ensimmäisillä kierroksilla en saanut Annaa liikkeelle ja tulimme monelle esteelle ravilla. Koko ajan vauhtia alkoi löytyä enemmän ja enemmän, mutta askeleen katsominen oli hieman hukassa - töpöaskelia tuli sekä sinne että tänne. 

Kiitokset Lindalle kuvaamisesta!

Ihan viimeisellä suorituksellani päätin, että töpöaskelia ei enää tule. Olin jo handlannut kuinka friisiläistammaa tuli ratsastaa, joten tarvittiin vain hieman päättäväisyyttä. Viimeinen rata olikin oikein onnistunut ja päätökseni piti. Siihen oli hyvä lopettaa! Ravailimme vielä hetken ja tulimme kaartoon. Anna sai hurjasti taputuksia ja koska se ei jatkanut enää, vein sen talliin. 

Yllätyin oikeasti positiivisesti Annasta! En ole erityisemmin pitänyt siitä, mutta nyt on pakko todeta, että se oli ihan mahtava! En usko toivovani sitä tunneille, mutta en ainakaan valita, jos se jaetaan minulle uudelleen!

❤️:llä Annika

#156 Catleen

Ainoa hevonen, jolla en koko tallista ole mennyt, on Catleen. Se on jaettu minulle ehkä viisi kertaa, mutta aina olen välttänyt sillä menemisen. En edes tiedä miksi olen sitä vältellyt, mutta keksittyjä syitä on monenlaisia. Yksi syistä, miksi en ole Catleenilla halunnut ratsastaa, on se että sillä on iso pää!

Tänään tuo tamma oli taas jaettu minulle ja yritin parhaani mukaan kiemurrella, jotta saisin vaihtaa. Sainkin luvan vaihtaa Cayenneen, mikäli haluaisin sen mieluummin. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, ettei minun kannattaisi vaihtaa. Tuskailin asian kanssa yli tunnin, mutta lopulta näytin vihreää valoa ja positiivista mieltä Catleenille!

Kävelimme alkuun pitkään ja ihastuin Catleenin satulaan. Siinä oli aivan superhyvä istua! Minusta vain tuntui, että jalkani eivät taipuneet kunnolla hevosen ympäri ja että housuni olisivat repeämispisteessä. Ravissa oli pieniä ongelmia saada tamma liikkumaan, mutta se tuntui yllättävän kevyeltä edestä (sen pään kokoa ajatellen). Laukka taas oli ensin ihan ankkamaista, kunnes sain sen pyörimään. Catleenin askeleet olivat helpot istua, vaikkakin liikkeet olivat reilusti isommat ja hitaammat kuin pienellä ponilla.

Tunnin aiheena olivat tosiaan esteet. Hyppäsimme alkuun pientä ristikkoa, jolle tuli hyviä ja rauhallisia hyppyjä. Pian sen jälkeen aloitimme varsinaisen tehtävän. Pituushalkaisijalla oli neljä estettä, joiden ympärillä pyörimme. Esteet pysyivät koko tunnin ristikoina - tarkoituksenamme oli hakea lyhyttä laukkaa ja tuoda hevoset lähelle. Catleenin kanssa tämä onnistui tosi hyvin! Välillä menimme ehkä liiankin hitaasti, mutta välillä taas tamma pääsi kiihtymään ja sain ottaa sitä kiinni reilulla kädellä. Varsinkin viimeisen esteen jälkeen se otti aina kuumaa ja spurttasi muutaman kirjainvälin. Suurimmaksi osaksi homma pysyi kuitenkin paketissa ja yllätyin oikeastaan siitä, millainen Catleen on! Koko tunnin aikana en saanut oikein minkäänlaista kommenttia ratsastuksestani, joten oletin sen silloin menevän hyvin. En edes itse jännittänyt, vaikka välillä tamma tuntui karkaavan alta. Koosteesta myös huomasin, että jalkani eivät heittäneet taakse. En sano pitäväni Catleenista, mutta ylitti se odotukseni!

Keräsimme tunnin jälkeen esteet maneesista ja hoidin Catleenin pois. Ennen lähtöäni kävin vielä perumassa ensi perjantain tunnin, sillä olen tuolloin reissun päällä. Yritän varata kuitenkin ensi viikon alkuun jonkun korvaavan tunnin! 

❤️:llä Annika