Ette ikinä arvaa mitä tapahtui perjantaina! No minäpä kerron... Hyppäsin pitkästä aikaa Sarnalla! Olin toivonut sitä muutamalle aiemmallekin tunnille, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä ei ole minulle jaettu. Opettajamme kuitenkin tiesi, että aion toivoa sitä niin kauan kunnes saan sen. Niimpä minä sitten sain sen!
Sain hoitaa ponin ennen tuntia ja olin ihan mielissäni. Sarna on ehkä maailman helpoin hoidettava eikä satulaakaan tarvitse kurkotella laittamaan katon rajaan! Silti minulla oli hieman sekavat fiilikset. Ajattelin, että joko tykästyn Sarnaan uudelleen tai sitten tunti menee niin huonosti, etten toivo sitä enää koskaan. Lopputulos oli ehkä jokin näiden välimuoto!
Satulaan noustessani minut valtasi hyvin kotoisa olo. Alkuverkoissa kuitenkin järkytyin, kuinka pienet askeleet ponilla oikeasti on. Enhän minä osannut enää istua siellä! Sarna toimi kuitenkin hyvin ja lähti pohkeesta eteen pyydettäessä.
Ennen varsinaista tehtävää otimme muutamia hyppyjä liukuhihnalta kentän molemmilla pitkillä sivuilla oleville pystyille. Näillä Sarna oli vielä oikein hyvän tuntoinen eikä laskenut edes raville ennen esteitä! Elämän pieniä iloja!
Pystyjen jälkeen tarkoituksena oli hypätä kentän keskellä olevaa okseri-okseri -linjaa. En saanut Sarnaa kuitenkaan yli niistä, vaikka kaikkeni yritin. Pyysin opettajaa ottamaan sitten toiset puomit pois, jonka jälkeen homma alkoi rullaamaan.
Viimeisellä radalla poni oli ihan superhyvä - sarja tultiin puhtaasti laukalla ja pystytkin ylitettiin lähes ongemitta - siihen oli hyvä lopettaa! Tuntia ei voi ottaa edes tosissaan, joten toivon, että tekin katsoisitte koosteen huumorilla. Tämä tunti oli vain muistutus siitä, miksi lopetin Sarnalla treenaamisen. Nyt se on virallisesti todettava:
Minun ja Sarnan esteura on ohi!
Tämä tunti oli nyt tämmöinen ja tästä eteenpäin taidan pysytellä Paulan kanssa treenaamisessa. Kooste on tosiaan tällä kertaa hieman erilainen. Toivoisin, että negatiiviset kommentit jätettäisiin pois. Asiallista palautetta saa kuitenkin antaa!
Paljon olisi vielä kerrottavaa - esimerkiksi estetunnista Paulalla ja koulutunnista Aapolla. Säästetään ne seuraavaan postaukseen!
Paljon treeniä, YO-kirjoituksiin lukemista, autokoulu, läksyjä ja liian vähän unta... Olen ihan suosiolla jättänyt blogin kirjoittamisen taka-alalle ja valinnut lepäämisen, mikäli minulla on yhtään vapaa-aikaa ollut. Aikatauluni on tällä hetkellä hyvin kiireinen ja joudun juoksemaan paikasta toiseen joka päivä. Lauantait ovat olleet oikeastaan ainoita vapaapäiviäni, mutta nekin olen halunnut kuluttaa viettämällä aikaa poikaystäväni kanssa, mikäli hän on ollut lomilla armeijasta. En ole muistanut edes ladata kameraani tässä kaikessa hässäkässä, joten koosteita tässä postauksessa ei valitettavasti ole. Älkää siis tuomitko!
Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Ensimmäinen tunti oli muistaakseni koulutunti. Ratsuna minulla oli Alastra, jolla en ollutkaan mennyt pitkään aikaan. Tunnilla teimme avoja keskihalkaisijalla ja vastalaukkoja pitkillä sivuilla. Se, mitä tunnista muistan, on että tunsin olevani alkeisratsastaja ensimmäisellä ratsastustunnillaan. En osannut istua Alastran ravissa yhtään, minkä vuoksi kätenikin heilui epätasaisena. Pompin menemään kuin perunasäkki ja tamma meni juuri niinkuin pyysinkin. En osannut oikein pyytää Alastralta mitään, joten ei se oikein toiminut. Tunnista jäi silti tosi positiiviinen fiilis - en sitten tiedä mistä se johtuu!
Seuraava tunti oli estetunti Paulalla. Hyppäsimme maneesissa lyhyttä rataa: pari yksittäistä pientä pystyä ympyröillä, kahden esteen innari sekä vähän korkeampi sarja. Se meni ihan kohtuullisesti - parin viikon tauko kuitenkin takana.
Mitä esteistunnalleni on tapahtunut tauon aikana?!
Kolmas tunneista oli koulutunti Aapolla. Viime tunnista kyseisellä ratsulla jäi vähän sekavat fiilikset, mutta tämän tunnin jälkeen oli rehellisesti hymy huulilla. Päätimme lähes kaikki mennä ilman satulaa ja tunnin jälkeen olinkin saanut pienet hiertymät takapuoleen... Tunnilla teimme ravissa salmiakkikuviota, jonka kulmissa ratsastimme takaosakäännöksiä. Kuvion pitkillä sivuilla teimme pienet voltit ulospäin.
Jälleen ongelmana meinasi olla se, että siirrän sisäohjan kaulan yli, kun poni ei pysynyt ulkokaarella. Muistin kuitenkin edellisillä tunneilla oppimani asiat ja pidin vain ulko-ohjan tiukasti kädessä ja pienesti irroittelin sisäohjaa, johon Aapo puri kiinni. Lopputunnista se olikin sitten jo kevyempi edestä ja taipui volteilla rehellisemmin! Ratsastimme salmiakkia myös laukassa, tosin ilman takaosakäännöksiä. Aapo oli oikein kivan tuntoinen! Harmittaa, että tästä tunnista ei ole minkäänlaista materiaalia...
Viimesin tunneista oli jälleen estetunti Paulalla. Olin todella totinen koko tunnin ja keskityin vain ratsastukseen. Tunti menikin paremmin kuin ikinä! Sarjavälit eivät olleet ongelma - kuten yleensä - ja lähes kaikille esteille päästiin hyvällä askeleella. Lopputunnista hyppäsimmekin 90cm okserin kiitettävästi (videopätkällä)! Paula oli ihan superhyvän tuntoinen ja olin kerrankin itse tyytyväinen omaan ratsastukseeni!
Kerrankin katse on siellä missä pitääkin!
YO-kirjoitukset on alle kuukauden päästä, joten saa nähdä milloin seuraava postaus ilmestyy. Yritän päästä kirjoittelemaan mahdollisimman pian kuitenkin!
Alkuverkoissa Faido tuntui vähän tahmaiselta ja jäi pohkeen taakse, mutta jos vain osasi pyytää, kyllä siitä liikettäkin irtosi. Varsinkin puomitehtävillä Faidosta irtosi helposti liikettä, mutta liikkeen terävyys täytyi kovalla työllä ratsastaa.
Lähes koko tunti oli totuttelua ja yhteisten nappuloiden etsimistä. Ihan ymmärrettävää, kun ensimmäistä kertaa ponilla menin. En kuitenkaan saanut omasta mielestäni Faidoa ratsastettua mitenkään erityisen hyväksi, vaan se kaula pitkänä juoksi koko tunnin. Minä taas puolestani könötin koko tunnin ihan hirveässä etukenossa.
En osaa sanoa oliko Faido oikein minun tyyppiseni hevonen, mutta opettajan mukaan siitä voisi tulla minulle mitä mainioin treenikaveri - sen verran kapasiteetikas poni kumminkin on! Ehkä vielä joskus pääsen sitä uudestaan kokeilemaan ja yhteistyökin alkaisi pelittämään paremmin.
❤️:llä Annika
PS. Tähän loppuun haluan vielä vinkata teille uunituoreesta blogistani, joka käsittelee matkaani kohti asepalvelusta! Mikäli kiinnostaa, niin käykäähän kurkkaamassa!
Viime viikon perjantaina meillä oli tuttuun tapaan estetunti. Ratsuna minulla oli taas Paula. Olimme verkkaamassa normaalisti, kunnes opettaja pyysi kaikkia sitomaan ohjat solmulle. Aavistin saman tien mistä on kyse...
Maneesiin oli rakennettu kahden ison ristikon linja ja kolmen pienen pystyn linja. Hyppäsimme ensin ristikot muutaman kerran normaalisti ja sitten siirryimme varsinaiseen tehtävään. Tehtävänä oli ratsastaa kolmen esteen linjaa niin, että jokaisen esteen ympärille tehtiin voltti ja hypättiin sama este aina uudelleen. Tämän jälkeen kaarsimme vielä ristikkolinjalle. Koko homma täytyi siis tulla pitäen ohjista kiinni vain yhdellä kädellä!
Minua jännitti niin paljon, että jättäydyin viimeiseksi ja katsoin muiden suorituksia. Kun sitten pääsin itse tehtävälle, huomasin, ettei se ollutkaan niin paha kuin olin olettanut. Paula kääntyi yllättävän helposti ympyröillä ja hypytkin onnistuivat yllättävän hyvin. Ohjaaminen oli helppoa niin kauan, kun hevosen sai haluamallaan reitillä. Muutaman kerran tulin esteelle liian vinosta kulmasta, jolloin Paula lähti ohittamaan enkä tiennyt mitä apuja olisin käyttänyt - yhdellä kädellä oli vaikea "vedellä oikeista naruista".
Lopputunnista tulimme vielä muutaman kerran normaalisti samaista ristikkolinjaa kuin alkuverkoissa. Toin koko ajan Paulan ihan liian pohjaan, mutta selviydyimme kuitenkin hypyistä kunnialla. Tunnista jäi ihan positiivinen fiilis!
Tämän viikon perjantaina en päässyt vakiotunnilleni, sillä olin Helsingissä lähes koko viikon. Olin varannut kuitenkin lauantaille koulutunnin, jotta saisin viimeisenkin rastini kesäkortista käytettyä. Ajattelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla jotain uutta ratsua. Niimpä toivoinkin tunnille sekä Aapoa että Faidoa. Myös Sarna luki toiveissani, koska silläkin olisi mukava mennä pitkästä aikaa. Näistä sain ratsukseni Aapon - noin 139cm korkean risteytysponiruunan.
Omatoimisissa alkuverkoissa totuttelin poniin. Aapo ei tuntunut laiskalta eikä myöskään reippaalta - liikettä löytyi, jos sitä osasi pyytää. Ilmaiseksi se siis ei antanut yhtään mitään.
Opettajan tullessa maneesiin jakauduimme kahteen päätyyn. Tehtävänä oli ratsastaa käynnissä neliötä ja tehdä pysähdys jokaiseen kulmaan. Kulmat piti ratsastaa niin syvälle kuin suinkin vain oli mahdollista. Pysähdyksen avulla sain ratsastettua kulmat ihan hyvin, mutta kun pysähdykset jätettiin pois ja suorille otettiin ravia, en saanut ponia enää yhtä syvälle.
Pian koko neliö unohdettiin ja teimme omasta päädystämme ison ympyrän. Ratsastimme siinä hetken ravissa, mutta pian käsky kävi nostaa laukka. Laukka pyöri hyvin, mutta en pohkeeni eivät riittäneet pitämään ponia tarpeeksi isolla ympyrällä. Kun Aapo lähti kaatumaan keskelle, tein perinteisen virheen: lähdin siirtämään sisäohjaa kaulan yli väärälle puolelle... Vaikka kuinka yritin pitää ulkoohjan tuella ja käyttää pohkeita, en vain onnistunut. Lopulta minun voimani loppuivat ja jouduin siirtymään keskelle hengähtämään hetkeksi.
Opettaja kävi kiristämässä kaikkia ponin remmejä ainakin kahdella reiällä ja käski minun lyhentää ohjia reilusti, jotta se helpottaisi. Minusta se vain pahensi asiaa, mutta jatkoin yrittämistä, vaikka käsivoimat meinasivatkin loppua.
Vaihdoimme myös suuntaa, mutta siinä välissä päästelimme ratsuillamme laukkaa niin lujaa kuin irtosi. Tässä Aapo oli ihan super ja saimme monta kertaa mennä sisäkaaresta muiden ohi! Paljon muuta emme tunnilla ehtineetkään tehdä. Itselleni jäi hieman sekava fiilis... En löytänyt oikeita nappuloita, jotta poni olisi toiminut. Aapoa olisi kuitenkin kiva kokeilla uudestaankin!
Hevoset jäävät Oulunsalossa nyt pariksi viikoksi lomalle, joten voi olla että blogi on sen ajan hiljaa - ellen keksi jotain erityistä! Saatan käydä jossain muualla ratsastamassa tai sitten tehdä jonkun erikoispostauksen. Saa heittää ehdotuksia ja toiveita :)
Leirin jälkeen olen ehtinyt käydä Oulunsalossa kolmella tunnilla. Kaksi niistä olivat estetunteja ja yksi koulu. Joka tunnilla ratsunani oli Paula, vaikka en ollut sitä edes toivonutkaan (kirjaimellisesti). Valitettavasti minulla on ainoastaan ensimmäisestä estetunnista materiaalia, joten kerron tunneista hyvin lyhyesti.
Ensimmäinen estetunti oli pari viikkoa sitten. Silloin hyppäsimme rataa, johon kuului yksi pysty, kolme ristikkoa ja okseri. Kaarevilla teillä laukat olivat taas liian usein väärät, mutta sen suurempia ongelmia ei oikeastaan koko tunnin aikana ollut. Kunnes...
Lopussa hyppäsimme okseria yksittäisenä. Muille este nostettiin lähemmäs metriä, mutta itse pyysin hieman pienempää. Koko tunnin aikana Paula ei ollut temppuillut yhtään mitään, mutta yhtäkkiä se alkoi pukittelemaan ennen estettä, jolloin minun pakkani hajosi. Juuri siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ratsastaa ja kertoa hevoselle mistä hypätään, olin ihan kujalla pukin takia. En saanut koottua itseäni tarpeeksi nopeasti. Kysyin opettajaltamme, mitä teen väärin, kun tamma pukittelee noin. Hän ei ainakaan huomannut mitään merkittävää! Niimpä yritimme aina vain uudestaan. Lopulta saimmekin melko hyvän suorituksen, johon oli hyvä lopettaa.
Toisella tunnilla hyppäsimme rataa, joka koostui linjasta, yksittäisistä esteistä ja tiukoista teistä. Korkeudeltaan esteet olivat kai 60cm luokkaa. Linjalla sain olla tarkkana, ettei tule töpöaskelia, ja tiukoilla teillä minun täytyi vain uskaltaa kääntää kunnolla. Paula oli koko tunnin erityisen hyvän tuntoinen.
Viimeinen tunti oli koulutunti, joka todellakin tuli minulle tarpeeseen. Pitäisi käydä useamminkin! Ratsastimme kahdeksikkoa sekä ravissa että laukassa. Minä sain huomautuksia lähinnä istunnastani ja ulkoavuista, jotka meinasivat taas unohtua. Täysin huomaamattani syötän aina tammalle ulko-ohjaa... Tunti meni kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvin ja olin tyytyväinen ratsuuni!
En oikein tiedä kuinka aloittaa tämä postaus. En ole jaksanut ottaa minkäänlaista stressiä blogin kirjoittamisesta, vaikka paljon asiaa olisi jaettavana. Haluaisin kertoa tarkasti kaiken, mutta en vain saa puettua mitään sanoiksi. Olen yhtä aikaa iloinen ja surullinen. Mistä nämä ristiriitaiset tunteet sitten johtuvat?
Olin jälleen kesäleirillä Sarin tallilla. Moni ei varmaan osannut sitä edes odottaa, sillä en itsekään uskonut enää palaavani sinne hevosten myynnin jälkeen. Ajattelin, ettei paikka tunnu enää samalta ilman Hopoa ja kaikkia muita "alkuperäisiä" nelijalkaisia.
Selailin kuitenkin pitkään tallin sivuja ja katselin uusien hevosten esittelyitä. Ihastuin jo kuvan perusteella 170cm korkeaan trakehner-tammaan, Dellaan. Myös 165cm korkea oldenburg-ruuna, Robert, näytti omaan silmään kokeilemisen arvoiselta. Uusiin kaviokkaisiin tutustumisen lisäksi leirille lähtöön oli toinenkin syy. Mielestäni oli hyvä päästä välillä erilaisen opettajan valvovan silmän alle. Kaikilta opettajiltahan oppii jotain uutta ja erilaista!
Vaikka leiriläisten ikähaarukka oli todella suuri meidän leirillä, tulimme kaikki hyvin juttuun ja opettajaltakin saimme kehuja hyvästä ryhmähengestä. Itsehän olen jo parina vuonna kuulunut leirin vanhimpien joukkoon, mutta luulen sen olevan vain omasta suhtautumisesta kiinni, tuleeko toimeen kaikkien kanssa.
Tuntien lomassa vietimme aikaa porukalla ja söimme paljon. Leirikastekin olisi ollut, mutta tällä kertaa en itse ottanut siihen osaa. Kävin nimittäin juuri siihen aikaan kuvaamassa laitumella hevosia, jotta tallin nettisivuille saataisiin kaikista hevosista kuva!
Sitten niihin tunteihin... Ensimmäiselle tunnille minulle oli laitettu ratsuksi suomenhevosruuna Pontus. Minulle kuitenkin vaihdettiin Della, kun mainitsin tykkääväni mielummin "eteenpäin potkittavista" kuin herkistä. Jännityn pahasti kropastani ja jään vetämään ohjista, mikäli minusta yhtään tuntuu, että hevonen voisi karata altani.
Ensimmäinen tunti oli perinteisesti koulua ja treenasimme ihan perusjuttuja opettajan arvioidessa tasoamme. Alkuun työskentelimme vain käynnissä ja haimme hevosille aktiivisuutta löysin ohjin. Kun hevoset liikkuivat omalla moottorillaan eteen, lähdimme keräämään pikkuhiljaa ohjia käteen ja siirryimme raviin.
Emme tehneet ravissa mitään varsinaista tehtävää - kiersimme lähinnä kenttää ympäri. Della oli hyvän tuntoinen, vaikkakin se jäi hieman pohkeen taakse ja olisi saanut olla vielä ryhdikkäämpi. Tykästyin tammaan joka tapauksessa ja se oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin sen olevan! Tästä tunnista on pari videoklippiä estetunnin koosteen alussa.
Harmillisesti parhaat kuvat olivat epätarkkoja...
Seuraavalla tunnilla pääsin menemään Robertilla puomeja. Ruuna oli koko tunnin todella tahmainen ja tuntui, ettei se reagoinut oikein mihinkään. Jälkeenpäin videolta katsoessani meno ei kuitenkaan näyttänyt läheskään niin pahalta kuin se selkään tuntui!
Alkuverkkojen jälkeen ratsastimme keskihalkaisijalla olevaa puomilinjaa ravissa. Se sujui hyvin! Hetken kuluttua tehtävää muutettiin niin, että piti laukata ympyrällä kahden puomin yli. Minulta meinasi unohtua ulkoavut täysin, minkä vuoksi Robert pääsi pari kertaa karkaamaan suunnittelemaltani reitiltä. Suoritus suoritukselta meno kuitenkin parani ja laukkakin lähti pyörimään, kun tajusin keventää istuntaani hieman.
Tiistaina sain aamutunnille ratsukseni Leevin - hyvän työmoraalin omaavan suomenhevosruunan. Olin heti listan luettuani peloissani, sillä Leevi kuuluu näihin herkkiin hevosiin, joista mainitsin aiemmin.
Alkutunnin käyntitehtävät sujuivat kiitettävästi, kun pysyin rentona ja ohjat olivat löysällä. Kuitenkin heti kun sain ohjat käteen ja oli määrä lähteä raville, jännityin täysin. Siihen Leevi reagoi kiihdyttämällä enkä osannut hallita ravia puolipidätteillä. Niimpä pysäytin hevosen kokonaan ja päätin kävellä hetken aikaa. Tarvitsin hengähdystauon itselleni.
Muut alkoivat tehdä tehtävää, johon kuului kiemurauraa, pieniä ympyröitä ja pätkä laukkaa. Tehtävä oli pahin mahdollinen minulle, kun en uskaltanut edes alkuverkoissa ravata kenttää ympäri. Tämän vuoksi jäinkin kävelemään kentän toiseen päähän ja psyykkasin itseäni. Opettaja kävi hakemassa minulle myös sivuohjat pieneksi helpotukseksi, mutta omasta mielestäni ne vain pahensivat asiaa - vaikka eivä olleet edes kireällä. Leevi nimittäin muuttui hyvin painavaksi edestä, vaikka oli aiemmin ollut yllättävän kevyt!
Vihdoin, kun muut lopettelivat tehtävää, sain tsempattua itseäni. Ajattelin, että pakkohan minun on edes yrittää! Ei tunti voi jäädä tähän! Olin jo monta kertaa meinannut kysyä, saisinko lähteä jo talliin... Onneksi en lähtenyt. Siitä sain kehuja opettajaltakin! Kun muut kaarsivat keskelle, minä lähdin ravaamaan uraa pitkin. Sain keskittyä todella paljon siihen, että pysyin rentona. Leevi pysyi kuuliaisena ja hallinnassani. Pikkuhiljaa lähdin löysäämään ohjia ja pyrin hidastamaan ravia istunnallani. Monta kierrosta se vaati, mutta lopulta sain Leevin käyntiin vatsalihaksillani! Siinä vaiheessa hymy nousi huulille ja olin ylpeä suorituksestani, vaikka pikku juttuhan se oli. Henkisesti olin kuitenkin voittanut itseni!
Illan estetunnille sain ratsukseni arabiruuna Shakilin. Olin ihaillut sitä jo aiemmin muiden ratsastamana ja olin innoissani päästessäni kokeilemaan sitä. Todellisuus ei kuitenkaan vastannut odotuksiani...
Alkuverkoissa en saanut Shakilia liikkumaan kunnolla. Se tuntui hieman tahmealta eikä meinannut lähteä taipumaan. Myös ensimmäisessä tehtävässä oli samoja ongelmia. Tarkoituksena oli laukata kenttää ympäri ja pitkillä sivulla ylittää puomeja. En saanut askelta mitenkään sopimaan puomeille.
Vaikka puomit eivät sujuneetkaan, oli aika siirtyä seuraavaan tehtävään. Tehtävä oli sama ympyrätehtävä, mitä teimme ensimmäisellä puomitunnilla - tosin puomit olivat ristikoita. Ensin tulimme ristikoille ravilla, mutta lopussa myös laukalla. En saanut ruunaa oikeasti liikkeelle ja askeleen katsominen oli ihan hukassa.
Omasta mielestäni olin joka hypyssä mukana, mutta opettajan sanoin minulla oli epätasainen tuntuma ja jäin suusta kiinni hypyissä. Voitteko kuvitella kuinka huono fiilis tunnilla tuli, kun en suoriutunut edes pienistä ristikoista, vaikka normaalisti hyppään korkeampaakin helposti! Opettaja sanoi suoraan, ettei uskalla päästää minua yhtään ristikkoa korkeammille esteille... Olin aivan pohjalla.
Seuraavana aamuna fiilis nousi kuitenkin taas huippuunsa, kun sain ratsastaa Dellalla. Tunnin aiheena oli esteistunta, mikä oli todellakin minulle tarpeen! Verkkasimme alkuun normaalisti, minkä jälkeen aloitimme varsinaisen treenin. Voi mikä rääkkitreeni se sitten olikin! Jalat huusivat hoosiannaa tunnin jälkeen - ja vielä seuraavana päivänäkin.
Ravasimme koko kenttää ympäri esteistunnassa. Opettaja huomautti heti, jos jalat olivat sentinkin väärässä asennossa tai yläkroppa mutkalla. Kantapäät tuli painaa niin alas kuin mahdollista ja ainakin minun pohkeeni olivat ihan kuolleet parin kierroksen jälkeen. Minulla on usein ongelmana, että unohdan pitää keskikroppani tiukkana ja siksi selkääni jää notko. Keskikroppakin joutui siis melkoiselle koetukselle.
Kun ravissa ei enää jaksanut pysyä esteistunnassa, piti siirtyä keskelle seisomaan. Siinä vaiheessa, kun kaikki olivat väsähtäneet, lähdimme tekemään samaa hommaa uudestaan - askellajina tällä kertaa laukka. Teimme myös siirtymisiä esteistunnassa eri askellajien välillä.
Tämän rääkin jälkeen laukkasimme yksitellen pääty-ympyrää, jossa oli puomi ylitettävänä. Alussa Della jäi pohkeen taakse, mutta muutaman suorituksen jälkeen laukka rupesi pyörimään ja askelkin passaamaan paremmin. Kun oma vuoroni tehtävällä oli ohi, sain laukata niin lujaa kuin hevosesta lähtee kentän ympäri. Kyllähän tammasta liikettä lähti - tietojeni mukaan sillä on kilpailtu joskus kenttääkin. Valitettavasti tästä tunnista ei ole minkäänlaista materiaalia...
Samana iltana jatkettiin treeniä samoilla hevosilla ja aamutunnilla opitut taidot pääsivät testiin. Hyppäsimmen nimittäin oikeasti nyt esteitä. Tulimme ravilla ensimmäisele esteelle, jolta nostettin laukka ja hypättiin seuraava este. Linjan jälkeen pysäytettiin aidan eteen ja hevosen täytyi pysyä täysin suorana. Myöhemmin pysäytystä ei tarvinnut enää tehdä, vaan linjalta jatkettiin kolmannelle esteelle.
Della oli super koko tunnin ja opettaja uskalsi nostaa esteitä, vaikka oli aiemmin muuta sanonutkin. Ehkä Shakil ei vain ollut minua varten - en yksinkertaisesti osannut ratsastaa sitä. Dellan kanssa sujui huomattavasti paremmin!
Viimeisenä aamuna pääsin menemään tunnin ihastuttavalla nuorella suokkitammalla Ronjalla. Ennen tuntia minua jännitti hieman, sillä Ronjankin voisi kai luokitella herkkiin hevosiin. Tunnin aihe ei kuitenkaan ollut vakava, sillä otime erilaisia leikkimielisiä kilpailuja - kuka kävelee/ravaa hitaiten/nopeiten esimerkiksi - ja leikimme seuraa johtajaa, joten uskalsin kuitenkin osallistua. Nopeuskilpailuissa olimme aina parhaiden joukossa, mutta hitaasti meno - ja yleensäkin paikallaan pysyminen - oli nuorelle tammalle todella vaikeaa. Iästään huolimatta Ronja oli todella fiksu tapaus ja siitä tulee varmasti sydämiä sulattava kaveri!
Viimeisenä leirillä oli tietysti leirikisat. Ratsukseni sain Dellan, kuten olin toivonutkin. Alkuverkoissa laitoin tamman todella liikkumaan ja radalla se liikkuikin alusta asti rehellisesti omalla moottorillaan. Rataan kuului ravipuomit, kaksi volttia puomilla sekä kolme estettä, joista yhdelle täytyi tulla ravilla. Minulla korkein este oli 60-70cm. Rata meni omasta mielestäni hyvin ja saimmekin nolla virhepistettä. Loistava päätös leirille!
Hieman jäi taas harmittamaan, kun jouduin hyvästelemään uudet hevosystäväni - ja tietysti ihmiset. Kyseiset hevoset myydään kesän leirien jälkeen pois, joten en tule esimerkiksi Dellaakaan enää koskaan näkemään... Ottaisin tamman omakseni, jos se vain suinkin olisi mahdollista!
Huhhuh, tulipa pitkä teksti... Vieläkin olisi asiaa, mutta säästetään kertomukset tunneista Oulunsalossa seuraavaan postaukseen!
HUOM! Postaukseen lisätty kaksi koostetta lisää! Jostain kumman syystä kyseiset koosteet eivät koskaan näkyneet postauksessa, vaikka ne siihen luomisvaiheessa lisäsin...
Pari viime viikkoa on vierähtänyt melkoisella vauhdilla. Tekemistä on ollut niin koulussa, kotona kuin töissäkin. Lauantaina koulu vihdoin loppui ja saimme siskoni lakkiaiset juhlittua, mikä antaa minulle hetken hengähdystauon ja aika työstää myös blogia nyt. Pian kiire tulee kuitenkin takaisin, kun varsinaiset kesätyöni alkavat!
Näiden kiireisten viikkojen aikana olen ehtinyt käydä tunnilla neljästi! Olen käynyt yhdellä koulutunnilla, kahdella estetunnilla ja yhdellä esteyksärillä. Ostin muuten poikaystävällenikin lahjaksi lahjakortin yksityistunnille, joten voi olla, että joskus vielä näette materiaalia siitäkin tunnista!
Palataan nyt kuitenkin ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin. Olin varannut itselleni ylimääräisen tunnin, sillä halusin päästä kokeilemaan erästä tallin tulokkaista. Kyseinen tulokas on noin 164cm korkea puoliverinen tamma, Malva.
Tunnilla teimme melko helpon kuuloista tehtävää - ravissa keskihalkaisijalle, josta väistöä takaisin uralle. Malvan kanssa minulla oli kuitenkin ongelmia väistöissä. Jäin aina roikkumaan liikaa jompaan kumpaan ohjaan ja jalka ei ollut tarpeeksi aktiivinen. Muutamia hyviä pätkiäkin tuli, mutta enimmäkseen tunti oli vain hakemista. Ei Malva ollenkaan huonon tuntoinen ollut, mutta kemiat eivät ainakaan vielä kohdanneet täysin.
Kuten kuvistakin näette, oma ratsastusvarustukseni oli melko heikko tällä ja seuraavalla tunnilla. Meillä sattui kotona pieni sekaannus, minkä johdosta ratsastuskamppeeni olivat pesussa juuri näinä päivinä. Malvan kanssa se ei juurikaan haitannut, mutta perjantaina olisin tarvinnut hieman pitävämmät housut liukkaiden farkkujen sijasta.
Perjantain estetunnin ratsastin Paulalla, joka vaikuttaa olevan jo vakioratsuni. Tunnilla hyppäsimme kahdeksikkoa ja vinoja esteitä ihan vain kavalettikorkeudella. Lopputunnista ratsastimme suoraa linjaa sitten hieman korkeampana.
Jo alkuverkoissa Paula tuntui hieman karkaavan lapasesta, koska en saanut istuntaani tarpeeksi tiiviiksi liukkaiden farkkujen takia. Esteillä se vaikutti niin, että välit menivät hieman plörinäksi. Lähestymisissä en tiennyt lähtisinkö hyppäämään kaukaa, vai ottaisinko vielä yhden askeleen ennen estettä. Muilta osin tunti meni kai ihan hyvin.
Tämän viikon torstaina menin yksityistunnille ihan vain siitä syystä, että koskaan ennen en ole päässyt koulusta tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni semmoiselle. Nyt sellainen ihme kuitenkin sattui, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
Tunnilla estekorkeus pysyi hyvinkin maltillisena ja keskityin paljon lähestymisiin, mitkä tuottivat minulle vaikeuksia viime tunnilla. Rata sisälsi lyhyen jumpan ja muutaman linjan. Yhtä linjoista oli rikastettu erikoisella erikoisesteellä - vesimatolla, jonka päällä oli palikoita. Paula ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Suoritimme esteet tasaisen hyvin ja loppua kohden lähestymisetkin paranivat. Vaikka meitä oli tunnilla vain kolme, silti aika tuntui loppuvan kesken... Loppuravien jälkeen hoidin Paulan huolellisesti, kuten olin ennen tuntiakin tehnyt. Olin nimittäin ollut ajoissa tallilla!
Sitten päästäänkin jälleen perjantain tuntiin, joka on tämän postauksen viimeinen. Ratsuna minulla toimi jälleen kerran Paula. Hyppäsimme tunnilla rataa, johon kuului yksi yksittäinen este ja kaksi sarjaa. Alkuun esteet olivat noin 50-60cm, mutta lopussa nousivat lähemmäs 80cm. Ennen hyppyjä pommittelimme kenttää ympäri laukassa niin lujaa kuin ratsuistamme irtosi. Se oli hauskaa pitkästä aikaa!
Noilla pienemmillä esteillä ongelmana oli taas lähestymiset. Kun esteiden korkeus nousi, tajusin, että minun on oikeasti ratsastettava ja katsottava se paikka! Rata sujuikin heti paljon paremmin, vaikka jännitinkin ihan hirveästi. Lopussa olisi saanut hypätä vielä yksittäistä pystyä korkeampana, mutta halusin tulla sen 80cm korkuisena. Estekorkeus ei sinänsä pelota minua, mutta omasta mielestäni taitoni eivät riittäisi yhtään näitä korkeammille esteille - ainakaan vielä!
