tiistai 12. huhtikuuta 2016

#168 Pallero numero 2

Oulunsalon Ratsastuskoululta on lähtenyt vähän ajan sisällä muutamia hevosia eri syistä ja tilalle on tullut tietenkin uusia tulokkaita! Gaspacho on ollut tallilla jo jonkin aikaa, mutta sitä en ole ehtinyt vielä kokeilemaan. Uusimmat tulokkaat ovat Paula ja Leonhards Faido eli tutummin vain Faido.
Paula ja Faido
Perjantaina en päässyt omalle vakiotunnilleni, joten kävin ratsastamassa jo torstaina. Toivoin ratsuksi tietysti Sarnaa ja sen lisäksi uutta tulokasta Paulaa. Minulle olikin jaettu Paula! Tunti oli päivän ensimmäinen, joten sain varustaa tamman. Se on noin 160cm korkea, mutta muistuttaa hyvin hyvin pienesti Sarnaa. Hoitaessa se oli sekä rauhallinen että hellyyttävä ja varustaminenkin onnistui ongelmitta. 

Maneesissa kiipesin vain tamman selkään ja lähdimme kävelemään löysin ohjin. Jo tässä vaiheessa Paula tuntui reippaalta ja eteenpäin pyrkivältä. Opettajamme tultua saimme ottaa ohjat käteen ja lähteä verryttelemään ravissa. Alkuun Paula ei malttanut keskittyä ravaamiseen ja kulki pää ylhäällä. Kun opettaja neuvoi tekemään pieniä pidätteitä, alkoi tammakin keskittymään tekemiseen.
Verryttelimme sekä ravissa että laukassa molempiin suuntiin. Paulalla oli erittäin miellyttävät askeleet istua, mutta ohjastuntuma oli hieman hakusessa. Sarna on niin kova edestä, että tuntui kuin olisin ratsastanut löysin ohjin Paulan kanssa. Lisäksi säikähdin, kun ensimmäisen kerran muistutin tammaa kevyesti raipalla. Se reagoi siihen niin nopeasti verrattuna Sarnaan!

Varsinainen tehtävä oli hyvin yksinkertainen ja helppo. Keskihalkaisijalla oli tötsiä, jotka piti vain pujotella asettaen kääntymissuuntaan. Pitkillä sivuilla sitten väistettiin muutaman kerran keskihalkaisijaa kohti ja takaisin. Tulimme tehtävää ensin käynnissä.
Alkuun tuntui, etten saanut Paulaa taivutettua mihinkään suuntaan ja väistöihinkin se lähti vastahakoisesti. Opettaja neuvoi minua pidentämään ohjaa ja antamaan tammalle hieman tilaa edestä, vaikka minusta valmiiksi jo tuntui, että ohjat olivat ihan löysällä. Neuvo oli kuitenkin hyvä ja pätkittäin Paula alkoi tukeutumaan ohjaan ja jopa pyöristymään.

Kun tehtävä onnistui käynnissä, siirryimme raviin. Olin löytänyt hyvän otteen ohjista, joten ravia oli nyt helpompi työstää kuin alkuverkoissa. Pujottelussa Paula alkoi taipumaan eikä enää kiilannut pohkeitani. Piti vain varoa, ettei tamma vain kääntänyt päätään vinoon, vaan lähti oikeasti taipumaan kaulastaan asti. Väistöihinkin se lähti paljon helpommin ja halukkaammin tässä vaiheessa.
Juuri kun olin jotenkin edes ymmärtänyt, mistä nappuloista Paula toimii, tuntimme oli ohi. Ravasimme muutaman kierroksen loppuun ihan vain uraa pitkin. Tamma ei edes jatkanut, joten sain hoitaa sen pois. Pakko myöntää, että haluaisin mennä sillä uudelleenkin! Ja lupaan, että ensi kerralla saatte kuvia myös itse ratsastuksesta!

❤️:llä Annika

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

#167 Puomit pois

Perjantaina tallille saavuttuani jouduin suoraan radan rakennukseen. Rakensimme samanlaisen radan, jota olimme myös kerran aikaisemmin hypänneet. Rataan kuului linja, sarja, trippeli, ravilähestyminen ja kapea este. Ratsuna minulla oli jälleen kerran Sarna.

Alkuverkkojen jälkeen hyppäsimme kapeaa estettä. Ensimmäisellä hypyllä Sarna vähän kyttäsi sitä, mutta toisella yrityksellä tulimme puhtaasti laukalla yli ilman töpöaskelia! Poni lähti hyvin pohkeesta eteen ja sen laukka oli rullaavaa. Tässä vaiheessa ajattelin, että tunti tulisi menemään hyvin. Hieman väärässä olin...

Esteet olivat jo valmiiksi noin 60cm korkeita, kun aloitimme radan hyppäämisen. Ensimmäisenä radalla oli linja. Pystylle tuli ihan ok hyppy, mutta okserille kiemurreltiin ravilla. En tiedä miksi Sarna on alkanut välttelemään oksereita! Ennen ne olivat esteitä muiden joukossa.

Toisena radalla oli kapea este, jolle tuli hyvä hyppy. Kolmantena esteenä oli trippeli, jota emme koskaan ole ylittäneet ongelmitta. Ongelmia oli nytkin, joten pyysin opettajaa ottamaan kolmannen puomin kokonaan pois. Sen jälkeen Sarna suostui hyppäämään esteen, vaikka kyttäsi sitä vieläkin.
Trippelin jälkeen radalla oli ravilähestyminen. Lähestyimme sarjaa ihan hyvällä ravilla, mutta ristikolla vauhti hiipui ja okserille tuli huono hyppy. Sarjan väli oli muutenkin hieman pitkä ponille, mutta en voi väittää, etten itse olisi voinut ratsastaa paljon paljon paremmin!
Viimeisenä radalla oli vielä toinen pysty-okseri -sarja. Tässäkin väli oli hieman liian pitkä meille, mutta selvitimme sen kuitenkin raviräpellyksellä.

Koska rata oli niin pitkä, ehdimme tulla sen tunnin aikana vain kahdesti. Toisella kerralla, kun muille nostettiin esteitä, minulle ja Sarnalle otettiin sekä trippelistä että kaikista oksereista takapuomit pois. Se toi vähän helpotusta, mutta suoritus oli silti heikko - tulimme varmaan jokaiselle esteelle ravilla. Pakko sanoa, että tästä ei voi olla suunta muuta kuin ylöspäin! 
Loppuraveissa polveni kipeytyi taas niin paljon, etten pystynyt edes keventämään. Kävelinkin sitten pitkään ja hoidin ponin tallissa.

❤️:llä Annika